Karjamarkkinat ja matka Altyn Arashaniin

Karakolin viikon suurin tapahtuma ovat sunnuntain karjamarkkinat. Markkinat alkaa aamuviideltä ja ovat ohi jo klo 10, joten herätyskello soimaan ja taksi alle kukonlaulun aikaan. Olin selvittänyt markkinoiden venäjänkielisen nimen, joten kuljettaja tiesi heti minne haluan ja hintakin oli mukavan edullinen, vajaan euron. Edellisten päivien sateiden jälkeen markkina-alue oli mutavelliä. Hämmästelen, että selviydyin niinkin vähällä sotkulla sieltä pois. Paikalliset olivat varautuneet kumisaappain ja jalkoihin käärityin muovipussein. Minä puolestani melko vaalein housuin ja kevyin tennarein. Jos olisi voinut vain kävellä haluamaansa suuntaan ja varoa vain mutaa niin olisi ollut helppoa, mutta suurin vaara olivat uuteen kotiin matkaavat eläimet. Lampaat eivät todellakaan olleet halukkaita lähtemään uuden omistajan matkaan ja rimpuilivat ja heittäytyivät milloin minnekin. Vasikat puolestaan olivat hyvinkin iloisia uudesta omistajasta ja tekivät kaikenlaisia hyppyesityksiä matkan varrella. Lehmät ja hevoset olivat rauhallisimpia.

Myöhemmän majatalon isäntä kertoi, että hän neuvoo lomailijoitakin ostamaan markkinoilta esimerkiksi lampaan ja myymään sen sitten itse eteenpäin niin pääsee tunnelmaan. Lampaan olisi saanut ostettua noin 35 eurolla, joten suurta menetystä ei olisi tullut vaikka ei olisi myynti onnistunutkaan. Minä näin sieluni silmin tilanteen kun makaan rimpuilevan lampaan kanssa siellä mutavellissä ja yritän kaupata sitä eteenpäin. Olen ihan onnellinen vaikka tämä kokemus jäikin väliin tällä kertaa.

Paikallisilla naisilla ei selkeästi ole tapana markkinoilla käydä, joten ulkomaalaisena naisena saatoin olla oma nähtävyyteni. Joka tapauksessa sen kummemmin markkinoilla kuin missään muuallakaan en ole kokenut, että minua kohdeltaisiin yhtään sen kummemmin kuin paikallisiakaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja yllättävän tietoisia Suomesta.

Seuraavaksi alkoi matka vuorille. Haaveissa oli päästä Ala-Kul-järvelle ja tiedossa oli, että ihan helppo ei ole reitti, joten aloitin matkan taksilla. Olin varannut kyydin hotellilta klo 10, jotta ehdin hyvin takaisin markkinoilta. Matkan piti kestää 2 tuntia ja vaikka kuljettaja oli etuajassa niin perillä oltiin klo 13 maissa. Matka ei ollut ihan sieltä perinteisimmistä taksikyydeistä 😅

Itsehän en autoista tiedä muuta kuin, että käynnistyy avaimella ja on neljä rengasta, mutta tämän kyydin luulen olevan jostain neuvostoajoilta. 

Kuljettaja Vladimir halusi ehdottomasti, että istun etupenkissä ja tokihan siitä oli parhaat maisemat. Erikoista tässä taksimatkassa oli se, että ensin kurvattiin maalaistalon pihaan. Auto pakattiin täyteen ruokatarvikkeita ja lisäksi takapenkkiin istahti maalaistalon emäntä. Seuraavaksi ajettiin seuraavalle maalaistalolle ja kyytiin otettiin vielä toinen rouva ja lisää ruokaa. Tässä vaiheessa myös minä sain matkaevästä eli leipää ja omenoita 😋

Ja koska autoon vielä mahtui niin pari liftariakin otettiin kyytiin 😀 maassa maan tavalla. Joka tapauksessa tässä vaiheessa olin iloinen, että olin maksaneena asiakkaana siinä etupenkissä parhoilla kuvauspaikoilla ja kuljettaja myös laski pihalle kuvailemaan halutessani. Ja myös pyytäessäni ikkunaa auki, hän pysäytti auton ja avasi sen. Voi olla, että avaaminen on joskus tapahtunut vivusta, mutta nyt se oli sidottu narulla kiinni ja itse katsoin parhaaksi olla koskematta viritykseen. 

Matka kulki kauniissa maisemissa ja upeassa säässä Altyn Arashaniin. 

Internetyhteys oli jo kauas jäänyttä historiaa ja nyt nautiskelin vain luonnonrauhasta. Kylässä oli useampia jurttamajoitusta tarjoavia yrittäjiä sekä muutama majatalo. Itse olin varannut pedin majatalosta (Ala-Kul Guesthouse In Altyn Arashan). Paikan omisti ihastuttava perhe ja majatalopalvelun lisäksi tarjolla oli myös jurttia, ruokaa sekä retkiä.

Iltapäivällä lähdin kokeilemaan miten onnistuu patikointi 2500 metrin korkeudessa ja vaikka se kyllä onnistui niin en uskonut, että olisin jaksanut kivuta koko matkaa haaveilemalleni Ala Kul -järvelle, joten varasin majatalolta seuraavalle päivälle oppaan ja hevosen. 

Iltapäivällä kävin kävelemässä luonnon kuumille lähteille (johon on rakennettu pienet istuskelualtaat) sekä pienen matkan toista rinnettä ylöspäin. 

Olin haaveillut meneväni tuohon kuumavesialtaaseen istuskelemaan, mutta haave kyllä loppui lyhyeen. Näitä oli kaksi. Ensimmäisen altaan pohjaan näki ja siellä näin kaksi kuollutta kastematoa ja muuta luonnosta tullutta roskaa. Toiselle altaalle tullessani paikalle saapui toinen retkeilevä seurue ja he pulahtivat heti uimaan. Pohjasta irtosi valtava määrä jotain tuntematonta asiaa veden sekaan, joten ajattelin, että joko menen maksulliseen altaaseen tai sitten en mene ollenkaan. Lopulta en mennyt ollenkaan. Nautiskelin maisemista ja rauhasta ja menin ajoissa nukkumaan.