Bishkek ja Karakol

Toinen päivä Bishkekissä sujui katuja tallustellen ja ostosmahdollisuuksiin tutustuen. Oshin bazaari oli ensimmäinen osoite. Valtava alue, jossa myytiin kaikkea mahdollista, jota paikalliset tarvitsevat, mutta omiin tarpeisiin ei löytynyt mitään mielenkiintoista. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin.

Seuraavaksi tutustuin paikallisiin ostoskeskuksiin ja niitä oli sekä hyvin paikallisia, joissa on pieniä paikkallisia puoteja, että Sheraton hotellin yhteydessä oleva länsimaalaistyylinen ostari. Puhelinkauppa vaikuttaa olevan tehokasta ja vaatteita on tarjolla. Ei tosin länsimaalaiseen makuun, mutta Sheratonin Bishkek Parkissa oli muutama Euroopasta tuttu ketjuliikekin.

Ruokamarkettien tarjontaa katselin kanssa ja vaikka osa on ihan samaa kuin meilläkin, niin jotain erilaistakin oli tarjolla.

Kyllä ne vuoretkin sitten lopulta näkyivät Bishkekissä käsin, mutta ovat lentoasemalta päin katsottuna toisella puolen kaupunkia.

Perjantaina matka jatkui Bishkekistä Karakoliin, idän suuntaan. Aamulla bussiasemalle ja sieltä minibussi alle. Noin 5 eurolla sai lipun tälle 7 tuntia kestäneelle matkalle. Yksi tauko sisältyi matkaan. Matkaevääksi ostin bussiasemalla kivan näköisen piirakan. Koska yhteistä kieltä ei ole niin ei auta kuin päättää, että mikä mahdollisesti voisi olla hyvä ja syödä sitten sitä. Tällä kertaa sisältä löytyi lammasta ja sipulia. Ei ehkä paras aamiainen omaan makuun, mutta tuli se syötyä.

Matka tuntui sujuvan mukavasti. Nukuin varmasti puolet matkasta. Autossa oli lisäkseni yksi ranskalaispariskunta sekä paikallisia persoonia. Takapenkissä istui yksinäinen pikkupoika, jonka äiti toi hänet autoon, antoi noin 50 senttiä matkarahaa ja joku toinen rouva, joka matkusti myös lapsen kanssa, lupasi ilmeisesti huolehtia hänestä. Lisäksi oli kaksi vanhempaa rouvaa erilaisine pussukoineen matkassa. Bussin etuosassa istui kaksi vanhempaa paikallista pariskuntaa, joilla juttua riitti. Herrat olivat laittaneet varmasti parhaat puvut ylle sekä paikalliset hatut päähän. Rouvilla puolestaan hameet ja värikkäät huivit.

Matka meni siis hyvin. Turvavöitä ei selkeästi vielä tunneta ja jyrkemmissä mutkissa jännitti enemmän, että pysyykö penkki kiinni bussin lattiassa kuin se, että pysyykö itse penkissä. Kuva on taukopaikalta.

Karakolissa perillä toistaiseksi on lähinnä satanut vettä ja minä olen keskittynyt ravintoloiden ruokatarjontaan sekä seuraavien päivien suunnitelmiin.

Pikkupatikkaa lähivuorilla on suunnitteilla, jotka jo yhtenä hieman selkeämpänä hetkenä näkyivätkin. Näkyy kuvassakin jos oikein tarkkaan katsoo. Kuva on Karakoliin markkinoilta.