Arkea kotona

Herään aamulla aikaisin. Pissattaa. Könyän portaat alas. Leon kaveri näyttää nukkuvan lattialla. Pojat joivat eilen vähän rommia ja ilmeisesti ei ole jaksanut lähteä kotiin. Hyppään yli ja suuntaan vessan ovelle. Ja käännyn takaisin saman tien. Vessan lattialla makaa kuollut sika. Okei, tänään on sitten liharuokaa. Rommi-illassa oli mukana myös naapurin isäntä, joka kasvattaa sikoja katolla. Ilmeisesti tehty hyvät kaupat… Palaan takaisin sänkyyn ja tönin Leon hereille. Nyt vessa sellaiseen kuntoon, että siellä voi ulkomaalainen pissata. Lähtee kiltisti siivoamaan.

Ei paljon huonompaan aikaan olisi tämä sian saapuminen voinut tulla. Vettä ei ole tullut hanasta pariin vuorokauteen. Eilen tiskattiin ja kylvettiin sadevedellä. Jos menee vielä kolmaskin päivä ilman hanasta tulevaa vettä tai ellei ala pian satamaan, niin alkaa deodorantti pettää itse kullakin. Alakerrassa haisee jo sen verran pahalle, että en viitsi mennä ollenkaan, ellei ole pakko.

Vettä on kyllä satanutkin melkein joka päivä. Ja sitä sataa myös sisään ovista ja ikkunoista. Tai siis mitään lasi-ikkunoita ei ole, mutta reiät seinissä, joista jokaisen edessä on sitten mitä erilaisimpia virityksiä ja luukkuja. Sänkyynkin satoi vettä, mutta veljekset kävivät kattoa korjaamassa muutama päivä sitten, joten nyt sataa makuuhuoneeseen enää parista kohtaa. Ja siis ei sada koko päivää vaan yleensä iltapäivällä. Aamupäivä puolestaan on aurinkoinen ja helteinen. Lämpötila ei suuremmin laske, vaikka sataakin. Yöllä sitten on muutama aste viileämpää.

Päivän kuumuuden tukaluutta lisää se, että sähköt ovat poikki ihan jokaisena päivänä päivän kuumimpaan aikaan. Lyhyt sähkökatko kestää pari tuntia, mutta useampana päivänä on mennyt 7–8 tuntiakin ilman sähköä. Tuuletin lakkaa ikävästi silloin pyörimästä. Ja toki ei saa lounastakaan. Ainakaan mitään lämmitettyä.

Ruoan hankkiminen on tällä hetkellä oma projektinsa. Minä saan itse vaan olla samalla kun Leo ja veljensä kiertelevät kylää etsien ostettavaa. Aina on jotain saatavilla edelleen, mutta kyllä niiden löytäminen on selkeästi haastavampaa kuin aiempina vuosina. Ja lisäksi hinnat ovat nousseet reippaasti. Riisiäkin saa ostettua kerrallaan niin vähän, että se on joka toinen päivä loppu, koska riisi on se, joka lautasen täällä täyttää. Lisäksi vähän lihaa ja nyt on syöty banaania paistettuna varmaankin jokaisena päivänä. Mangoja ja avokadoja on ollut saatavilla hyvin.

Yhden naapurin kanssa on diili, että heidän jääkaappiansa ja pakastinta saa käyttää. Niin ja minä saan käyttää myös mutteripannua. On kyllä suomalaiselta jäänyt parina päivänä kahvit keittämättä ihan vaan sen takia, että pannua pitää lainata naapurista. Jääkaapilla juokseminen on myös ihan minimissä. Jos laihdutusvinkkiä kaipaa, niin voi kokeilla, että alkaa käyttämään vaan naapurin jääkaappia. Mutta onhan se hienoa, että on paikka mihin saa ruoat kylmään. Ja naapurit ovat muutenkin todella mukavia. Onpahan minullakin edes jotain naisseuraa täällä, koska tämän talouden asukkaat ja heidän kaverinsa ovat vain ja ainoastaan miehiä.

Kanaa tulee kaupunkiin kuulemma kerran viikossa. Possunlihan löytäminen on helpompaa. Ellei sitten satu olemaan omat kanat katolla tai eteisessä, kuten useammalla naapurilla tässä. Mutta ei ne kanatkaan viikossa syömäkelpoisiksi kasva. Jonot noihin kauppoihin, joista ruokaa saa niin sanotusti normaalilla hinnalla ovat jo edellisenä iltana kymmenien ihmisten pituisia. Kuka sitten on jonottanut, myy ruokaa mahdollisesti eteenpäin kalliimmalla hinnalla. Voi myös olla, ettei puolen vuorokauden jonotus tuota mitään tulosta vaan saa palata tyhjin käsin. Lisäksi noin vuosi sitten perustettiin kauppoja, joista saa ostettua ruokaa ja tarvikkeita vain ulkomaisella valuutalla. Koska ulkomaisten rahalähetysten lähettäminen on tällä hetkellä erittäin hankalaa ja koska ei ole matkailijoita, jotka rahaa toisivat, niin paikallisten keskuudessa ulkomaisen valuutan saaminen käsiinsä on vaikeaa. Tämän vuoksi on perustettu Facebook-ryhmiä, joissa ihmiset kyselevät rahan perään. Minäkin vaihdoin omat rahani niin sanotusti kadulla. Kun hotellin vaihtokurssilla sain yhdellä eurolla 28 pesoa, niin kadulla sain samaisella eurolla 77 pesoa. Vielä edellisviikolla Yhdysvaltain dollaritkin olivat hyvä valuutta noissa valuuttakaupoissa, mutta 21.6 oli viimeinen päivä, kun niitä sai tallettaa valuuttakaupan tilille. Näin ainakin ymmärsin.

Kuubassa nämä raha-asiat ovat puhuttaneet jo vuosia, kun maassa oli vielä vuosi sitten kaksi eri valuuttaa. Toisen poistamisesta on puhuttu kauan ja nyt se viimein toteutettiin. Samalla nostettiin valtion työläisten palkkoja reilusti sekä poistettiin tietyt edut edullisten ruokaostosten suhteen. Toisaalta vaikka palkkoja jopa lähes viisinkertaistettiin, niin jos palkka oli ennen 20 € kuussa niin se ei vieläkään varsinaisesti kilpaile maailmanmarkkinoilla. Tähän päälle koronavuosi, jonka vuoksi maahan ei saada ulkomaanvaluuttaa eikä sen myötä myöskään ostettua tavaraa ulkomailta, niin elämästä on tullut varsin hankalaa ja kallista. Nekin kenellä on ollut rahaa aiemmin, ovat joutuneet käyttämään ison osan säästöistä elämiseen.

Elämä kuulostaa aika haasteelliselta ja varmasti sitä onkin. Itselläni on kuitenkin ollut täällä olosuhteisiin nähden oikein hyvät olot. En ole jonottanut ensimmäisessäkään kauppajonossa. Aamulla hoidan oman osuuteni päivän ruokahankinnoista hakemalla leivät ja ison pullon mehua. Kojun herra jo tietää mitä haluan ja saan haluamani helposti.