Kotimatka

Elsa-myrsky antoi ensin odottaa itseään paljon odotettua pidempään ja saapui lopulta perille varsin rauhallisena. Vettä satoi runsaasti, mutta tuulet olivat maltillisia Matanzasissa. Meidän naapurusto vietti iltaa saman katon alla. Tai ensin aamupäivän puolella kaikki olivat valmistautuneet laittamaan varhaista lounasta, koska ajatuksissa oli, että sähköt katkeavat kun myrsky saapuu. No sähköt menivät jo hyvissä ajoin ennen myrskyä. Samaan aikaan kun jokaisella oli eväät liedellä. Meidänkin kattilassa muhi jotain. Katsoin jo kun tuo niin sanottu lihanpala saapui taloon, että voi olla, että syön tänään pelkkää riisiä. Itse en siinä juuri lihaa nähnyt. Rasvaa, nahkaa ja ohuen kerroksen lihaa. Ja sitähän se olikin. Sitä vaan keitettiin ensin ja sitten kun siitä irtosi rasvaa, niin paistui siinä omassa rasvassaan. Eli ruokana oli friteerattua siannahkaa. Karvoineen päivineen. Yritin ensin kaapia niitä karvoja siitä irti, mutta oli sen verran haastava projekti, että päätin, että tuskin minäkään niihin tukehdun jos ei muutkaan. Ja se siis saatiin kypsäksi, koska sähköt palasivat ennen myrskyä. Ja eivät lopulta edes katkenneet myrskyn aikana.

Illalla myrskyä paossa oleville naapureille tarjoiltiin pientä naposteltavaa. Leo naureskeli, että tässä on kinkkua ja juustoa. Todellisuudessa tarjolla oli kurkkua ja banaania. Yksi naapureista teki papuja ja toinen kahvia. Oikein mukava ilta.

Seuraavana aamuna olikin sitten kotiinlähdön aika. Taksi nouti sovitusti ovelta. Muistutti vielä, että jos joku kysyy niin hän on sitten Leon serkku ja raha pitäisi antaa nyt, ettei kukaan näe, että kyydistä maksetaan. Ongelma miksi tällä hetkellä kukaan ei haluaisi ulkomaalaisia kyytiinsä, on se, että ulkomaalaisten kuljettamiseen tarvitaan erillinen maksullinen lupa, josta maksetaan kuukausittain. Tällä hetkellä kun matkailijoita ei ole maassa ollut yli vuoteen, ei näitä lupiakaan ole kenelläkään. Joka tapauksessa meillä oli nyt sentään lupa ajaa Havannaan. Leo sitä kävi hakemassa useaan otteeseen ja lopulta edellisenä iltapäivänä se saatiin oikeilla tiedoilla. Lupaa ei tosin kysytty kertaakaan missään. Vettä satoi sen verran reippaasti vielä koko matkan ajan, etteivät tarkastuspisteiden tarkastajat ilmeisesti halunneet tulla pihalle. Näin ollen ei käynyt selväksi sekään, että tarvittiinko Havannaan matkustamiseen koronatestin tulosta vai ei. Matka meni siis hyvin. Matanzasista lähdettäessä teillä oli paljon sateen mukana valunutta maa-ainesta, mutta sateesta huolimatta teitä oli puhdistamassa kymmeniä henkilöitä lapioineen. Kaupungin ulkopuolella ei ollut mitään ongelmaa myrskytuhojen kanssa tiellä. Pari kaatunutta puuta, joista pääsi helposti ohi sekä parissa kohtaa enemmän vettä tiellä. Autoja ei matkalla montaa näkynyt.

Lentoasemalla olin todella hyvissä ajoin ja ensimmäistä kertaa ikinä Kuubassa myös lähtöselvitys aukesi jo tuntia ennen luvattua. Lentoasemalla ei päässyt myöskään sisälle ennen lähtöselvityksen avautumista. Nimet tarkistettiin ovella. Seuraavaksi mitattiin lämpötila ja sitten kohti lähtöselvitystiskejä. Siellä virkailija sai vielä kerran vatsani pyörähtämään ympäri, koska ajatteli, että koronavirustodistukseni olisi vanhentunut. Vieressä istuva virkailija kuitenkin totesi sen asianmukaiseksi, joten sitten vaan koneeseennousukortteja printtailemaan. Lentoni vaihtui myöhästymisen vuoksi jälleen Havanna-Pariisi-Amsterdam-Helsinki reitille eli sama reitti, jota pitkin saavuin Kuubaankin. Lentoasemalla oli hiljaista. Yksi lento oli vasta lähtenyt ja oman lentoni jälkeen olisi enää yksi lento samana päivänä useita tunteja myöhemmin. Kansainvälisellä puolella oli siis vain oman lentoni matkustajat. Kaupoissa kävi maksuvälineenä vain eurot. Kahvilassa sai käyttää myös Kuuban pesoja. Sama kahvi, jonka kaupungilla saa 3-5 pesolla, maksoi lentoasemalla 50 pesoa. Joten jos joskus harmittaa, että Helsinki-Vantaalla kahvi maksaa tuplahinnan, niin ei sentään kymmenkertaista hintaa. Tosin tuo noin 2 euroa ei ole paljon niille, joilla on mahdollisuus yleensä matkustaa.

Lento lähti portilta etuajassa. Tulee mieleen jokin kerta, kun Kuubasta on lähdetty ja kapteeni kuuluttaa, että ollaan lähtövalmiita, mutta jotain vielä odotellaan. Hän ei tosin tiedä, että mitä. No tällä kertaa ei ollut muita lentoja häiritsemässä ja päästiin heti matkaan. Oli aika helpottunut olo. Viimeiset päivät tuntuivat kilpajuoksulta ongelmien kanssa. Leo sanoikin jossain vaiheessa, että no nyt on selvitetty yksi osa yhdestä ongelmasta ja voidaan jatkaa seuraavan kanssa. Yksin en olisi näitä saanut selvitettyä. Ei ole Kuuba tällä hetkellä maa, jonne kannattaa ensikertalaisen lähteä. Yleensä ajattelen, että asiat aina järjestyvät, mutta nyt jossain vaiheessa kävi mielessä, että ei välttämättä järjesty. Ei ainakaan niin, että pääsisin ostamallani paluulennolla takaisin kotiin. Mutta pääsin sittenkin. Taas kaikki järjestyi.

Helsingissä lentoasemalla menin suoraan koronatestiin, jonka olin varannut jo etukäteen. Sen jälkeen vanhempien kyydillä kotiin. Nukkumaan ja aamulla kun heräsin, niin puhelimessa oli tekstiviesti, jossa kerrottiin testini olleen negatiivinen. Kyllä voi asiat tehdä myös helposti.