Häämatkalla

Vaikka matkailu Kuubassa on tällä hetkellä kovin hankalaa tai lähes mahdotonta niin pieni häämatka oli kuitenkin haaveissa. Alun perin ajatuksena oli vuokrata huone yksityiseltä ja käydä Varaderon rannalla. Taksin hankkiminen oli oma projektinsa. Sitä kyseltiin monta päivää. Kukaan ei halunnut lähteä ajamaan Matanzas-Varadero väliä ulkomaalainen kyydissään. Sitten eräänä päivänä, kun Leo oli ruoanetsintäreissulla ja minä kotona keittämässä maskeja, niin yhtäkkiä hän saapuu kotiin ja sanoo, että no nyt on taksi. Se odottaa tuossa ovella. Joten kamat kasaan ja matkaan. Ei mulla nyt tietty paljon tavaraa ollut mistä valita mukaan otettavia tavaroita, mutta siitä huolimatta matkasta jäi esimerkiksi hiusharja ja kaikki yhtään siistimmät vaatteet.

Matkan varrella selvisi, että tällä hetkellä ei kannata vuokrata yksityiseltä, koska hotellihuoneen saa lähes samaan hintaan ja lisäksi keskustan ravintolat eivät ole avoinna. Eli pysähdys Varaderon keskustassa matkatoimistossa vuokraamaan hotellihuonetta sitten. Vaihtoehtoja oli tasan yksi. Grand Memories Varadero, joka oli itse asiassa sama hotelli, jossa asuin ensimmäisen talveni Kuubassa kymmenisen vuotta sitten. Silloinen nimi oli Riu Varadero. Hotelli oli kyllä ihan mieluinen ja hinta todella kohtuullinen verrattuna puolentoistavuoden takaisiin hintoihin, kun huoneesta sai yhdeltä yöltä maksaa jopa 350 euroa yöltä, niin nyt selvisi 50 eurolla. Toki tämä onnistui ainoastaan sillä ehdolla, että varaus oli kuubalaisen nimissä. Ja sitten jollain muulla pienellä vippaskonstilla, koska meidän piti kertoa hotellille saapuessamme, että olemme osa ryhmää, jonka nimi saatiin matkaan mukaan.

Hotelli oli kiva, ranta oli ihan niin ihana kuin muistinkin, ja siis se veden lämpötila. En ole varmaan koskaan uinut niin lämpöisessä meressä tai uima-altaassa. Huonekin oli yllättävän hyvä. Ainoa mikä huvitti, oli ehkä 30 vuotta vanha kuvaputkitelevisio, josta hädin tuskin näki kuvaa. Mutta kuubalaiselle se riitti. Ensimmäistäkään valitusta hänen suustaan en kuullut sen kummemmin television kuin muidenkaan asioiden suhteen. Joten en viitsinyt huomauttaa, että joskus olen jopa Kuubassa nähnyt taulutelevision, josta äänen lisäksi näkyy kuvakin.

Tai no kuulin sittenkin valituksen häneltä. Se liittyi jonottamiseen. Kuubassahan nyt jonotetaan kaikkea, joten täällä se ei varmasti ole sen kummempi ihme, jos hotellissakin on jonoja. Mutta piti siis jonottaa ravintolaan sisään ja siellä piti jonottaa ruokia. Tuo paistettavien lihojen/kalojen/kananmunien jono on jokaiselle Kuuban kävijälle tuttu juttu, mutta nyt nämä jonot olivat myös muiden ruokien kohdalla. Buffet’ssa ei ruokia saanut ottaa itse vaan piti odottaa, että joku muu ne laittaa lautaselle. Joten jonoa jonon perään. Aamulla leipäjono, kananmunajono, hedelmäjono, mehujono ja kinkut ja juustot sentään sai yhdellä jonolla. Voitakin oli, jos osasi pyytää, siihen ei ollut jonoa, koska kaikki eivät selvästi tienneet sen olemassaolosta. Itsekin huomasin tämän vasta toisena aamuna.

Hotelleille tämä kuubalaisille halvemmalla myyminen ei kyllä varmasti tule halvemmaksi. Onpahan asiakkaita, mutta jos joskus on mietitty, että mihin ne lautaset, lasit, ruokailuvälineet jne. katoavat, niin kyllä ne tämän vuoden jälkeen ovat ihan todella kadonneet niiltä hotelleilta, jotka ovat avoinna olleet. Koska kuubalaiset puhuvat keskenään kovin helposti, niin tuolla puheenaiheena vaikutti olevan se, että mitä kukakin hotellista ottaa mukaansa. Leo päätti täyttää puolentoistalitran limupullon kalleimmalla rommilla mitä hintaan kuului. Joten osallistuin sitten itsekin ensimmäisenä iltana tähän rommin keruuprojektiin. Toisena iltana sanoin, että saa kerätä lisää, mutta minun osalta tämä keräilykampanja on ohi. Joten se jäi sitten siihen yhteen pulloon. Mutta hän puhui muiden kanssa, joilla oli lähdössä kolmeakin pulloa matkaan. Ja se, joka jäi miettimään, että kauheaa varastelua, niin onhan se, mutta tämä ulottuu ihan kaikkeen ja johtuu monesta asiasta kuten siitä, että asioita ei ole saatavilla monesti edes rahalla. Tai siitä, että palkka ei varsinaisesti riitä elämiseen. 

Meillä oli siis mukavat päivät rannalla, altaalla ja yhdessä. Aurinkokin paistoi koko ajan. Matanzasissa on satanut vettä säännöllisesti jokaisena iltapäivänä. Varaderosta katsottuna näytti siltä, että Matanzasissa satoi tuolloinkin, mutta meidän kohdalle sade ei siellä osunut.