Naimisiin

 Jotta reissulta ei ohjelma loppuisi, niin nyt on kokeiltu myös naimisiinmenoa Kuubassa. Toki se oli koko matkan päätarkoituskin. Välillä on tuntunut, että varsinainen naimisiinmeno on jäänyt jalkoihin kaikkia papereita varmistellessa. Mutta nyt kun ajattelee, että mitä siihen tarvittiin, niin lopulta aika vähän. Tilanne vaan on luonnollisesti aika ainutkertainen, joten kokemusta ei ollut.

Tätä varten tarvittiin Suomesta syntymätodistus sekä esteettömyystodistus alkuperäisine leimoineen. Näistä virallisen kääntäjän käännökset kääntäjän leimoilla, jotka on vahvistettu ulkoministeriön leimoilla ja tämän jälkeen vielä Kuuban Helsingin suurlähetystön leimoilla. Kuubasta niihin vielä hankittiin paikalliset leimat tai veromerkit tai miksi niitä nyt ikinä sitten kutsutaankaan. Postista ne sai ostettua. Nyt alkoi olla jo niin paljon leimaa, että sen selvittämiseen, että mikä on mikäkin, menee enemmän aikaa kuin varsinaisen paperin lukemiseen. Kuubalaiselle tarvittiin yksi paperi yhdellä leimalla. Tämä oli syntymätodistus. Tieto esteettömyydestä kysyttiin sitten notaarin puolesta, mutta siihen riitti ihan oma suullinen vastaus, että ei ole naimisissa. Suomessa kaikesta selvisi rahalla ilman mitään turhia odotteluita. Kuubassa tuon yhden syntymätodistuksen saamiseen puolestaan tarvittiin hieman puuhastelua. Mieheni Leo ehti sen käydä tilaamassa ennen kuin toimisto meni kiinni, mutta sitten se suljettiin asiakkailta koronan vuoksi. Työntekijät olivat kuitenkin edelleen töissä. Näin ollen paperin saaminen oli pieni ongelma, mutta sekin sitten onnistui lahjomalla työntekijä puheajalla kännykkään sekä suomalaisella suklaalla.

Avioliittotoimistossa saa vierailla maanantaisin ja perjantaisin parin tunnin ajan näin korona-aikaan. Joten heti maanantaina karanteenin jälkeen suuntasimme sinne. Tässä vaiheessa tarvittiin ulkomaalaiselta osapuolelta negatiivinen koronatodistus karanteenihotellilta, passi sekä lentolippu pois maasta. Mielenkiintoista olisi tietää, että miksi on varmistettava, että tuleva puoliso lähtee maasta pois. Virkailija otti näistä kuvat omalla henkilökohtaisella kännykällään. Vielä ei ole ihan kaikki GDPR-säännökset täällä Euroopan tasolla. Myöhemmin samana päivänä hän laittoi viestiä, että voitte palata asiaan kahden päivän päästä keskiviikkona.

Keskiviikkona suuntasimme jälleen samaan toimistoon papereinemme. Jälleen ensimmäinen mitä haluttiin nähdä, oli tuo negatiivinen koronatodistukseni. Ehdin jo pelästyä, että se ei olisikaan nyt oikea paperi, koska notaari sitä ihmetteli ja pyöritteli. Lopulta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että oikeat tiedot siitä löytyvät, mutta Havannassa vaan ollaan paperinsäästölinjalla. Paikalliset karanteenihotellit antavat kuulemma kokonaisen paperin kokoisen todistuksen. Minä olin saanut 4 x 10 cm paperinpalan pienellä präntillä. Muissakin papereissa oli riittävästi leimoja, joten notaari kysyi, että haluatteko mennä naimisiin nyt tänään. No tuota… Oli ajateltu, että projekti vie aikaa enemmänkin, niin kysymys hieman yllätti. Joka tapauksessa ei meillä nyt ollut niitä todistajiakaan ja lisäksi puuttui hieman rahaa, koska yllättäen naimisiinmeno olikin hieman kalliimpaa kuin mitä sen piti olla. Joten sovimme tapaamisen seuraavalle aamulle. Notaari varmisteli ehkä kymmenen kertaa, että osaan varmasti kaiken espanjaksi, vai tarvitaanko tulkkia. Jäin miettimään tätä, mutta päädyin sitten illan aikana siihen, että kyllä täytyy sen verran ymmärtää. Ei kai se naimisiin meneminen voi niin erikoinen asia olla, kun suurin osa maailman ihmisistä niin tekee.

Todistajat oli jo valmiiksi mietitty, mutta heillä ei sitten ollutkaan vapaata silloin kun aika oli sovittu, joten jätin Leolle uusien etsimisen. Kuubalaiseen tapaan projekti oli hidas ja illalla yhdeksän aikaan aloin itse jo vähän huolestua, että pitääkö vain kadulta jollekin maksaa, että lähtee mukaan. Mutta ei sentään. Ennen iltakymmentä oli porukka ohjeistettu ja aikataulutettu aamua varten. Reilusti etuajassa, jotta oltaisiin sitten paikan päällä ajoissa. Aamulla todistajien kotien kautta ja kerättiin heidät matkaan mukaan. Molemmat olivat hyvissä ajoin valmiina ja sitten vain marssia kohti avioliittotoimistoa. Polkupyörätaksilla piti mennä puolimatkaan, mutta niitä ei sitten vilkkaaseen aamuaikaan ollut yhtään, joten hiki pintaan ja sandaalia toisen eteen. Perillä oltiin tunti etuajassa. Katukahvilasta aamupalaa porukalle ja sitten odottelemaan oven taakse. Tässä kohtaa oli vielä vähän epäselvää, että mitä siinä tahdon kohdassa tarkalleen kuuluu sanoa paikallisella kielellä. Mutta onneksi toinen todistajista sanoi katsoneensa elokuvia, että kyllä siinä ”si” kuuluu sanoa. No niin tämäkin oli sitten selvää.

Notaari saapui paikalle pari minuuttia yli sovitun ajan. Ensin oli vuorossa lakipykälien vuoro, että ymmärretään, että mitä tässä nyt ollaan tekemässä ja että kaikki paperit ovat oikeita eikä väärennettyjä. Nämä hoidettiin notaarin työpöydän edessä. Sen jälkeen toisen vihkimispöydän taakse, jossa todistajatkin olivat samassa huoneessa. Siellä luettiin ohjeita avioliittoon ja siis sanottiin ”Si”. Ohjeisiin kuului muun muassa se, että tulemme asumaan yhdessä tulevaisuudessa. Mietin, että jos ulkomaalaisen puolison on pakko poistua maasta, niin halutaanko siis, että kuubalaiset kaikkoavat puolisoidensa perässä pois maasta. Voi olla, että joku ohje sitten kuitenkin jäi ymmärtämättä, vaikka kiltisti nyökkäilin, että kaiken ymmärrän. Nimet paperiin. Paitsi, että sulhanen kirjoitti nimensä väärin. Notaari lähti tulostamaan uusia papereita. Varmisti vielä, että onko morsian nyt ihan varma, että haluaa naimisiin mennä. Juu on, on ja uusia nimiä paperiin ja siinä se sitten oli. Notaarille lahjaksi levy suklaata.

Oli siihen syykin, miksi Leo nimensä väärin kirjoitti. Se nimittäin lukee hänen eri virallisissa papereissa eri lailla. Nyt sen vaan piti olla niin kuin se on kirjoitettu henkilökortissa.

Mitään paperia (paitsi kuitti maksusta) ei tästä vielä saatu. Ensi viikolla voi käydä kyselemässä ensimmäistä paperia ja toinen sitten reilun kuukauden päästä.

Mitään suurempia juhlia ei ollut tiedossa. Kotiin kävellessä kohdalle sattui tuttu rouva, jolla on ilmeisesti usein viiniä kotona, joten häneltä viinipullo matkaan ja kotiin istuskelemaan toisen todistajan ja Leon veljen kanssa.