Karanteenissa

 Jos matkan teossa oli erilaisia käänteitä ja tilanteita, niin karanteenista ne ovat puuttuneet. Viisi yötä hotellihuoneessa ilman suurempia tapahtumia.

Bussikuljetuksella hyvin väljästi pääsin hotellille. Bussissa oli noin 10 matkustajaa ja paikkoja varmaan 40. Hotellissa oli kovin vaisu tunnelma. Laukut tultiin kuitenkin hakemaan bussilta suuremmalla innolla kuin koskaan ennen. Ehdin torkahtaa bussissa sitten kuitenkin lyhyeksi aikaa, vaikka yritinkin kovasti katsella maisemia. Ja hotellille tullessa oli pää aivan pyörällä. Nyt ymmärrän niitä asiakkaita kenellä ei oikein mikään onnistu siinä tulopäivänä. En osannut edes päättää, haluanko jättää takuumaksun mahdollisia ostoksia varten vastaanottoon, vaikka tiesin, että takuuvarmasti haluan. Takuumaksua vastaan saisi juomia, välipaloja sekä internettiä. Myöhemmin selvisi, että ruokaa tulee kyllä niin paljon, että ei jaksa kaikkea edes syödä, ja hintaan sisältyvät juomatkin riittävät ongelmitta. Seuraavana päivänä sitten kuitenkin soitin vastaanottoon, että jos saisin sen takuumaksun nyt maksaa, niin saisin internet-aikaa myös.

Hintaan sisältyy siis aamiainen, lounas ja illallinen. Kuubalaiset hotelliateriat tuntien odotukset eivät olleet kovin korkealla laadun suhteen. Yllätys on ollut kuitenkin positiivinen. Lounas on päivän aterioista paras. Kaikki ateriat varmaan valmistetaan samoihin aikoihin ja muut sitten vaan lämmitetään sitä mukaa kun ruoka-aika lähestyy. Hotellille tultaessa sai listan, josta voi sitten valita alku-, pää- ja jälkiruoan. Valinta pitää tehdä paperin mukaan ennen klo 5 edellisenä päivänä, mutta todellisuudessa, jos ei ole soittanut respaan ennen klo 11, niin joku soittaa sieltä kysyäkseen valintoja. Ensimmäisenä päivänä kerrottiin, että huomiselle on valittavissa pääruoista vain porsasta. Ajattelin, että voi olla, että sama tarina on joka aterialla. Mutta tämänkin suhteen yllätys on ollut positiivinen. Vain pari kertaa olen kuullut, että jotain yksittäistä ruokaa ei ole tarjolla. Se, että sattui oma aromisuolapussi matkaan mukaan, on ollut hyvä asia. Sitä voi lisätä näköjään ihan mihin vaan ruokaan. Aterimista on varmaan nyt puutetta. Kenties ne on käytetty loppuun nyt korona-aikaan… Onneksi on oma lusikka mukana. Ja taitaa olla puutetta myös pyyhkeistä, mutta se puute oli jo ennen koronaakin. Toisaalta kuvittelisi, että niille on nyt niin vähän käyttöä, että olisi jokaiselle hotellivieraalle normaali pyyhe. Huoneessa on neljä käsipyyhettä, mutta hyvä että edes niitä.

Ja kahvi. Sehän on täällä tavallisesti oikein hyvää. Mutta hotellin kahvissa on paloja. Ja se ei oikein kahvilta maistu. Ja joskus se tarjoillaan keittokulhosta ilmeisesti mukien puuttuessa. Toivon, että ne palat on liukenematonta maitojauhetta.

Muistan, että edellisvuonna asiakkaat huomauttivat tästä hotellista, että on aika tylsää, ettei ikkunaa saa auki, niin että voisi katsella ulos. Syy oli hotellin mukaan se, että ne oli sillä hetkellä olleen kovan tuulen vuoksi laitettu kiinni. Sillä viikolla todella olikin kova tuuli. Se kovan tuulen pelko vaan ilmeisesti jatkuu vieläkin. Huoneessa on tavallaan ikkuna, mutta sen takana on tuuletusikkuna, jota ei voi kääntää niin, että siitä näkisi ulos ilman vaivannäköä. On mentävä nenä tuuletusluukkuun kiinni ja sitten voi tiirailla maailmanmenoa sieltä. No, parempi sekin kuin ei mitään. Ilma siitä liikkuu mukavasti, joten ei ole tarvetta ilmastointia pitää.

Ensimmäisenä päivänä ovella ehti käydä kaksi eri sairaanhoitajaa mittaamassa lämpötilaa ja kyselemässä vointia. Kolmantenakin päivänä oli kaksi lämpötilan tarkistusta sekä lisäksi sairaanhoitaja täytti paperin, jossa tiedusteltiin seuraavaa olinpaikkaani sekä sairauksia ja allergioita. Viimeisenä kokonaisena päivänä oli sitten toinen PCR-testi. Testit sisältyvät karanteenin hintaan. Ainoa testi mistä pitää maksaa, on se, joka tulee tehdä ennen maasta poistumista. Hinta oli ainakin aiemmin 30 dollaria eli reilusti alle 30 euroa.

Internetissäkään ei ole viitsinyt suuremmin surffailla, koska tunti nettiaikaa maksaa noin 2 euroa. Tai kai se virallisesti edelleen maksaa sen noin dollarin tunnilta, mutta täytyyhän hotellin henkilökunnalla jotain tulonlähteitä olla, kun palkkaa ei sellaiseksi voi oikeastaan laskea. Netin käyttöön ovat edelleen käytössä samanlaiset raaputuskortit, jotka ovat olleet jo vuosia. Jokaista sisäänkirjautumista varten saa näpytellä 12-numeroisen käyttäjätunnarin sekä 12-numeroisen salasanan. Kortteja on varmaan painettu reippaasti ja nyt kun ei ollutkaan käyttöä, ne ovat edelleen käytössä, vaikka niissä lukee viimeinen käyttöpäivä helmikuussa 2021. Tosin sama tilanne oli kyllä jo puolitoistavuotta sitten viiden tunnin korttien kanssa.

Televisio sen sijaan on ollut auki. Ei sieltäkään mitään katsomisen arvoista oikein tunnut tulevan, joten olen lakannut surffailemasta kanavillakin ja katsellut pari viimeistä päivää BBC:n uutisia. Enpähän ole koskaan ennen näin tarkkaan (tai siis ollenkaan) seurannut G7-kokousta. Olen tainnut nähdä livelähetyksenä jokaisen osanottajan lentokoneen saapumisen ja alun tapahtumista parhaat palat uusintana noin kymmenen kertaa.

Lauantaina sitten tuli päivä, kun sairaanhoitaja tuli pienen lappusen kanssa kertomaan, että tulos on negatiivinen ja että saan lähteä. Mutta en ihan vielä. Odota huoneessa, että kerrossiivooja tulee tarkistamaan huoneen. Itselläni ei ollut mitään kiirettä lähdön suhteen, koska kyyti oli vasta illalla ja päivä oli lähinnä odottelua. Huoneen tarkistuksen odotteluun menikin puolitoistatuntia. Ja se oli ohi 30 sekunnissa kun oli laskettu, että kaikki pyyhkeet olivat tallella. Sitten vain kamat alakertaan ja kaupungille.