Kuuban matkamuistoja osa 2

Trinidadista lähtiessä pysähdyttiin ensimmäisenä Valle de los Ingenioksessa, joka on ollut aikoinaan tärkeää sokerintuotantoaluetta. Sekä kaupunki että sokerilaakso ovat Unescon maailmanperintökohteita. Nopea kiipeäminen torniin, josta koko laakson näkymät avautuivat. Portaat oli jyrkät ja tutisevat, mutta maisemat kauniit. Paluu autolle, jonka takarenkaan ilmanpaineissa vaikutti olevan ongelmaa. Parkkipaikalta nuori mies tuli kyytiin ja ohjeisti meidät läheiselle talolle, josta olisi voinut saada ilmaa renkaaseeen, jos sähköä olisi ollut. Mutta ei ollut. Renkaassa onneksi ilmaa vielä oli jonkin verran, joten jatkettiin matkaa. Matkalla Camagüeyhin pysähdyttiin Sancti Spirituksessa lyhyellä huoltotauolla. Ihmisille ruokaa ja auton renkaaseen ilmaa. Kaupungin jälkeen tavattiin entuudestaan tuttu paikallinen, joka oli selvittänyt meille valmiiksi paikan, jonne voisin lahjoittaa Suomesta muutamilta henkilöiltä ylijääneitä lääkkeitä ja liukulakanoita. Pysähdyttiin paikallisessa vanhainkodissa. Olosuhteet olivat varsin yhteisölliset verrattuna Suomen vanhainkoteihin. Käytännössä yhdessä pitkässä huoneessa oli keskellä käytävä ja sen molemmin puolin sänkyjä vieri vieressä. Piha oli iso ja ovet auki, joten kun ulkona sää on kuitenkin pääosin mukava, niin omaa tilaa on tarjolla ulkosalla. Camagüeihin tullessa pysähdyttiin huoltoasemalla, jossa jono oli pitkä, mutta polttoainetta ei ollut. Jätettiin suosiolla tankkausasiat seuraavalle päivälle. Lähdettiin kaupungin iltaan ja mojitojen lisäksi löydettiin paikallinen pizzeria, josta tilattiin pizzat kaikilla täytteillä. Hinta ei tainnut nousta ihan euroonkaan per pizza ja kaikkiin täytteisiin sisältyi juusto, makkara ja sipuli. Aamuksi oli tilattu polkupyörätaksit hakemaan meidät kaupunkikierrokselle. Toinen saapui paikalle, mutta toista ei näkynyt, joten toinen otettiin kadun varresta. Polkupyörätaksit on varsin tavanomainen tapa päästä paikasta toiseen lähes missä tahansa paikallisessa kaupungissa tai kylässä. Kierros sujui mukavasti, paikalliset nähtävyydet tuli nähtyä ja sitten oli vuorossa se auton tankkaaminen, joka eilen ei onnistunut.

Tälle päivälle oli polttoainetta saatu asemalle ja seuraavalla asemalla käytiin tarkistamassa taas rengaspaineita, jotka olivat kunnossa, joten matka jatkui eteenpäin vielä hieman epävarmalla määränpäällä. Lopulta päätettiin, että koetettaisiin ajaa Kuuban huonoimpanakin tunnettu tieosuus ja tämän vuoksi seuraava yösija päätettiin etsiä Manzanillosta. Ja etsinnäksi se menikin. Kopulteltiin useampiin oviin, joissa oli kotimajoituskyltti, mutta ilmeisesti matkailijoita ei suuremmin ollut viime aikoina näkynyt, koska jos jostain paikasta joku vastasikin koputukseen, niin ainakaan samalle päivälle ei huoneita saatu siihen kuntoon, että sinne olisi voinut meidät majoittaa. Mutta etsintä tuotti lopulta tulosta. Löydettiin paikka, jossa oli kolme huonetta, aamiaistakin saatavilla ja rouva lupasi, että saa pedit pedattua lähiaikoina. Verhotkin olisi laittanut ikkunaan, mutta niitä ei taidettu lopulta tarvita. Sähköä ei ollut, joten puhelimen valossa etsittiin tärkeimmät tavarat mukaan ja lähdettiin rantakadulle istuskelemaan ja lopulta syömäänkin. Baarirakennuksen takana näkyi tuli ja kun naapuripöydässä oli hyvännäköisiä eväitä, niin ajateltiin tilata samaa. Paistetut plataanit oli sitten kuitenkin jo loppuneet ja lopulta vain yhden ruoka tuli sen tulisijan kautta siinä missä kaksi muuta olivat pöytään saapuessaan paikalliseen tapaan jo jäähtyneitä.

Ruoan jälkeen suunnattiin keskustaan iltaelämään. Iltaelämä oli hiljaisenlaista kun sähköjä ei ollut, joten kaikkialla oli aivan pilkkopimeää. Keskusaukionlaidalta löytyi kuitenkin jotain paikkoja ja yritettiin tilata Cuba Libreä ja sitten vielä tarkennettiin, että ihan vaan rommia ja kolaa sekaisin, ei mitään muuta. Mutta koska oli sähkökatko, niin näiden kahden ainesosan sekoittaminen ei onnistunut. Naapuripöydässä oli kuitenkin rommipullo, joten sitä oli. Ja kolaakin oli, mutta jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä niitä ei saanut yhdistettyä. Tölkkijuomia sai, joten otettiin niitä ja kun oli aikamme istuttu, niin rommikolan myyntikin järjestyi. Tarjoilija tuli pöytään kertomaan, että nyt se on mahdollista, joten sellaiset sitten tilaukseen. Ja niitä juodessa palautui sitten sähkötkin ensin aukion toiselle laidalle ja sitten myös sille puolelle, jossa me istuimme. Tässä vaiheessa ilta oli kuitenkin pitkällä ja seuraavalle päivälle oli suunnitteilla aikaa vievä ajomatka, joten suuntasimme kohti majoitusta.