Havannassa liikkumisesta kirjoittelin jo aiemmin, mutta koska se on yksinkertaisesti jokaisella kerralla aivan yhtä suuri seikkailu niin vielä vähän lisää samasta aiheesta.
Mitään aikataulujahan julkisella liikenteellä ei olekaan. Vaihtoehtoja on erilaisia. Itse olen useimmiten mennyt hieman kalliimmilla, mutta sellaisilla kyydeillä, joissa pääsee istumaan. Osittain johtuen myös siitä, että se kulkee ihan oman kodin nurkille. Busseja on kolmea kokoa. Halvin on tavallinen haitaribussin tyyppinen menopeli, johon kyytiin pääsee yhdellä kansanpesolla. Rahastaja useimmiten ottaa rahat ikkunasta sisään mennessä, koska autossa on niin täyttä ettei kulkemaan mahdu. Keskikokoiset bussit on varsin huonoja ratkaisuja kaupunkiliikenteeseen, koska niissä on niin kapea käytävä, ettei autossa mahdu liikkumaan (koska käytävällä myös seisoo ihmisiä). Hinta on 5 kansanpesoa. Kallein on minibussit, joissa on aina myös istumapaikka tarjolla. Hinta on matkan pituuden mukaan joko 5-20 kansanpesoa. Iso bussi pysähtyy vain pysäkeillä, mutta pysähtyy varmasti jokaisella pysäkillä. Keskikokoiset bussit ja minibussit puolestaan pysähtyvät minne vaan, mutta se tarkoittaa myös sitä, että on itse pyydettävä kuljettajaa pysäyttelemään, joten pientä kielitaitoa vaativat. Kun kaupunki tuli muuten tutuksi, niin paikallisen liikenteen käyttäminenkin muuttui miellyttävämmäksi.
Koska kulkuneuvoihin kyytiin pääseminen meni kerta kerralta hankalammaksi kevättä kohden, niin sekä minä että paikalliset ottivat ensimmäisen kyydin oikeaan suuntaan joka kohdalle osui. Eräänkin kerran odottelin kyytiä Matanzasista Havannaan pari tuntia. Olisin ollut valmis maksamaan mistä tahansa muusta kyydistä kuin taksista, mutta kun mitään muuta ei ollut. Istuskelin jopa karjankuljetusautolta näyttävällä lavalla kertaalleen tuon matkan. Sen matkan jälkeen jano oli niin kova, että kun auto jätti hieman Havannan ulkopuolelle niin kävelin ensimmäiseen kauppaan ja ajattelin, että mikä tahansa juoma kelpaa nyt. Tarjolla oli pelkkää rommia. Ei auttanut kuin etsiä seuraavaa kojua. Siellä oli pelkkiä puolentoistalitran limupulloja.
Tiet ovat pääosin varsin kehnossa kunnossa. Teissä on reikiä ja muita vaurioita, joista ei suuremmin varoitella edes niillä teillä, joilla saa ajaa kovempaakin. Muutamia varoitusmerkkejä on kuitenkin osunut silmiin ja niitä tässä
Talven aikana yhdelle Havannan pääkaduista eli Pradolle saatiin uusi päällyste. Tiestä ei kuitenkaan tullut yhtään sen parempi ajaa, koska kaivonkannet jätettiin vanhalle tasolleen, joka oli noin 20 cm matalammalla kuin päällysteen muu taso. Keväämmällä näitä hieman korjailtiin, mutta pari kuukautta kadulla sai autonsa yhtä helposti rikki kuin missä tahansa muuallakin.
Tavanomaista myös on, että mikäli auto rikkoutuu tien päälle niin jostakin lähipuusta haetaan oksa auton taakse varoittamaan muita. Varaoituskolmiosta tuskin on kukaan kuullut.
Loppuun vielä matkustusta polkupyörätaksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti