Tien päällä Kuubassa

Liikenteessä Kuubassa matkanteko on mielenkiintoista jo pelkästään sen takia, että kulkuneuvoja on moneen lähtöön ja niistä useat ovat olleet liikenteessä jo 50-luvulta alkaen.

Jokin aika sitten olin tapaamassa ystävää ja taksi kohti kotia löytyi vaivatta ja ilman tarvetta neuvotella hinnasta. Laatuhan selviää vasta kun lähdetään liikkeelle. Montaa kertaa ei tarvinnut starttailla kun moottori räsähti käyntiin. Istuimessa oli ollut jouset muutama kymmenen vuotta sitten. Kovaa se kulki ja stereot toimi, mutta ääntä ei kovin kuulunut moottorin jyrinän takaa. Ikkunat oli auki ja kun pääsin hotellille niin hiukset oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Ja lisäksi pakokaasun haju oli tarttunut kaikkeen. Mutta eipä mitään, pääsin kotiin ja nukkumaan. Seuraavana päivänä työpäivän jälkeen oli vuorossa retki naapurikaupunkiin vapaan viettoon. Työpäivä päättyi harmillisesti yleisimpään aikaan, joten kaupungin sisällä oli turha kuvitella saavansa mitään halpaa kyytiä bussiasemalle. Bussiasemalta en itsekään enää nykyisin bussista edes haaveile. Sen sijaan sieltä lähtee jaettuja takseja, jotka lähtevät kun auto on täynnä. Mieletön tuuri, koska asemalle tullessa auto tuli täyteen ja heti vaan tien päälle. Edelliskerralla pääsin 50-luvun amerikan autolla, jossa oli kolme riviä penkkejä. Tällä kertaa tarjolla oli joku 50-luvun pakettiauton tyyppinen kulkupeli, jossa matka edistyi kylki menosuuntaan olevin istuimin. Auton perässä tunnelma oli vähintäänkin tiivis kun jalat oli ristikkäin vastapäätä istuvan kanssa ja vieressä olevat asettelivat käsiä naapurin harteille, että olisi enemmän tilaa. Jälleen kerran mietin, että nämä mun retket on paras tehdä yksin.

Edellisellä vastaavalla keikalla auto pysäytettiin poliisin tarkastuspisteelle. Kuljettaja sai sakot ylinopeudesta. Vauhti tuntui kyllä varsin maltilliselta, mutta hankala sanoa, kun nopeusmittari (sen kummemmin kuin mikään muukaan mittari) ei värähtänytkään. Se projekti sujui kuitenkin yllättävän nopeasti. 10 minuuttia ja oltiin tiellä taas. Seuraavalla tarkastuspisteellä tarkastettiin tavarat. Ajattelin, että paras, että istun ulkomaalaisena autossa ja tulen pihalle jos puhutellaan. Ei puhuteltu ja kun kysyin myöhemmin niiltä kenen tavarat käytiin läpi, että mitä etsittiin, niin miesten tavaroista haluttiin tutkia, että löytyykö kaupiteltavaa tavaraa (joka ei olisi siis ollut sallittua)

Kuulostaa varsin hankalalta, että menee vaan jonnekin odottelemaan autoa ja pääsee kyytiin jos joku ottaa. Yleensä se on kuitenkin yllättävän helppoa kun tietää mistä kadun kulmauksesta ajetaan minne päin ja mistä lähtevät jaetut taksit sinne suuntaan minne haluaa. Mutta vaatii siis kyllä sen, että ekalla kerralla on selvitettävä asia ja yleensä vastausta ei kovin moni tiedä.

Pari päivää sitten tulin töistä kotiin minibussilla. Usein niissä on rahastaja oven tuntumassa, mutta ei aina. Nousin kyytiin ja koska joku ystävällisesti avasi oven, niin ajattelin, että olisi töissä. Maksoin hänelle ja kerroin, että minne menen. Menin tyytyväisenä itseeni auton peräpenkkiin ja kuulin kun kuljettaja huuteli, että minne neiti on matkalla. Raha oli jo päätynyt hänelle, mutta tieto määränpäästä jäi matkalle, koska maksoin matkani jollekin kanssamatkustajalle.

Eräänä toisena päivänä reippaasti nousin kaupungilla kulkevan jaetun taksin kyytiin. Kerroin jälleen toivomani määränpään ja ainoa vapaa paikka autossa oli etupenkillä. Suurimmassa osassa näistä vanhoista autoista on edessä kuljettajan vieressä kaksi paikkaa. Toinen etupenkillä matkustava nousi kyydistä pois ja tarjosi minulle paikkaa kuljettajan ja itsensä välistä. Luonnollisesti ajattelin, että hän jää ennen minua pois kyydistä, joten istuin rauhassa katselematta edes kunnolla ulos kunnes tämä kanssamatkustaja kysäisi, että eikö sinun pitänyt jäädä tässä pois. No piti kyllä. Kiitin, hymyilin, maksoin hämmennyksissäni tuplahinnan ja kävelin pois.

Mielelläni kyllä istun yleensä keskipaikalla näissä autoissa. Tai sitten jotenkin muuten poissa oven läheisyydestä. Kerran on ovi auennut kesken matkan kun olen itse ollut kyydissä ja useamman kerran nähnyt kun muille on käynyt niin. Ainakin on parempi nojata siihen vieressä istuvaan kanssamatkustajaan kuin auton oveen.